10.01.2026 - she t. Podgy Rue - i: Histamiini II
00.00.00 - rotu skpl. Nimi - i: Vanhempi
00.00.00 - rotu skpl. Nimi - i: Vanhempi
00.00.00 - rotu skpl. Nimi - i: Vanhempi
00.00.00 - rotu skpl. Nimi - i: Vanhempi
Moni saa kielensä solmuun koettaessaan lausua Flibbertigibbetiä. Tamman kutsumanimen, Fannin, onneksi lausuu ongelmitta. Ongelmaton on kyllä koko poni; näin säyseää, hyvähermoista, kaikin puolin mallikelpoista kaviokaveria saa nimittäin hakea!
Toki Fannikin tuntee oman arvonsa, eikä arastele pistää silmille hyppiviä tarhakavereita kuriin. Fannilla ei ole tarvetta ajattaa muita pois heiniltä tai muutoinkaan aiheuttaa minkään sortin kaaosta porukassaan, ennemmin poni menee väliin, mikäli joku huviksensa härnää muita. Ihmisten kanssa Fanni käyttäytyy mutkattomasti, kunhan sitäkin kohtelee nätisti. Pikkumatami kyllä hoksaa, mikäli käsittelijänsä on lapsi tai vaikkapa johonkin erityisryhmään kuuluva, eikä silloin ole moksiskaan kiljahduksista, jouhiensa nykimisestä tai oikeastaan mistään muustakaan. Vaan annas olla jos vaikkapa eläinlääkäri huviksensa kiskaisisi harjasta, varmasti Fanni antaisi kuulua sekä polkisi jalkaa! Tamman kiltteys ei ole sitä laatua, joka sietää mukisematta aivan kaiken.
Hieman kliseenomaisesti herkut sekä rapsutukset merkitsevät Fannille hirveän paljon. Kyllähän se ilman heppanamilahjuksiakin antaa kavionsa vuolla sekä seisoo sievästi paikoillaan läpi rokotukset, raspaukset sekä tympeän haavanhoidot, mutta ei namipalkka pahaakaan tee! Ruoka onkin nopein tie Fannin sydämeen. Nätisti, asialliseen tapaan käsiteltynä mikään arkinen tai edes kerran elämässä kohdalle osuva hoitotoimenpide ei ole mikään kummallinen juttu; Fanni osaa käyttäytyä silloinkin, kun jokin tuntuu ikävältä tai poikkeuksellisesti jokin vähän jännittää.
Ratsastaminen on Fannin kohdalla jäänyt aika lailla kokonaan pois liikuntakalenterista, eikä sille kyllä koskaan ole sen kummemmin ratsujuttuja opetettukaan. Kyllä Fannin saa liikkeelle, kääntymään sekä pysähtymään, ravi ja laukkakin nousevat ainakin ääniapujen kanssa, vaan siihen se sitten jää. Valjakkoajo on Fannin juttu, ja raudikko osaakin kärryhommissa vaikka mitä! Pelkät kärryttelymaastotkin sujuvat Fannin kärryissä rattoisasti, sillä metsän äänet, kivet tai kannot, minkään sortin vastaantulijat eivät tätä sankariponia pelota. Metsässä ajelevat mopot tai moottorikelkatkaan eivät saa Fannin puntteja tutisemaan (moottoriurheilijoille kaunis kiitos siitä, kuinka fiksusti he ohittavat hevoset kaukaa tai ihan pysähtyvät sekä sammuttavat moottorit). Tämän takia Fanni pääsee monesti mukaan kun nuoria hevosia tai uutta talliväkeä totutetaan maastoreitteihin.
Fanni harvemmin keksii omiaan aisojen välissä. Shetlanninponeihin herkästi liitetty omapäisyys loistaa poissaolollaan, eikä tamma pitkästyessäänkään ryhdy viihdyttämään itse itseään. Yhteistyöhalua sekä kuuliaisuutta raudikosta sen sijaan löytyy suurella kauhalla annosteltuna, eteenpäinpyrkimystä – suoranaista vauhdikkuutta! – unohtamatta. Malttaa Fanni hölkätäkin, sen vaihteisto on paljon laajempi kuin "kovaa, kovempaa, TÄYSILLÄ!!". Fannin käynti on ihan hyvä, suora ja väljä muttei kaikkein matkaavoittavin. Ravi miltei yllättää laadukkuudellaan sekä askelpituudellaan, tamma käyttää mainiosti takaosaansa sekä ravaa irtonaisin lavoin mahtavan elastista, aktiivista ravia. Laukkakin pyörii nätisti, on tasapainoista ja puhdasta, mutta kyllä ravi vie hienoimman askellajin tittelin.
Monesti matkanteko on Fannille pakollinen paha. Noin tunnin kopissa / rekassa seisoskelun jälkeen raudikon ilme muuttuu nyrpeäksi, heinien syöminen jotenkin vihaisen oloiseksi, ja jahka perille päästään sitä melkein näkee ponin pään päälle kertyneet myrskypilvet. Matkakiukku kuitenkin katoaa nopeasti eikä haittaa klinikkareissua, valmennusta, kisasuoritusta tai mitään muutakaan, minkä vuoksi kotosalta jonnekin lähdettiin. Hetken aikaa käveleskeltyään Fanni palautuu omaksi tyyneksi itsekseen, joskin pikku ruokalahjukset olisivat tamman itsensä mielestä nyt enemmän kuin paikallaan.
Luonne © Lissu T. VRL-12701 - Kiitos!